Kun kaikki on ihan last season

Oi mikä syksy on ollut! Ihanaa lämpöä, aurinkoisia päiviä ja sopivasti sadetta kuivan kesän jälkeen. Lämmintä vaatettakaan ei ole tarvinnut kaivella esille ennen kuin ihan viime päivinä. Käsillä on oma suosikkivuodenaikani myös pukeutumisen suhteen. Kohtaaminen kesän jälkeen neulepuseron ja villahuvin kanssa on kuin ystävän jälleennäkeminen.

Somessa ei tule joka kerta mainittua vaatteiden merkkejä ja ostopaikkoja, ja hämmästyn aina pikkuisen kun (ihanasti) kyselette niiden perään. Pyrin edelleen vaatteiden pitkäikäisyyteen, joten harvoin on mitään uusia ostoksia hehkutettavaksi. Tässäkään asussa ei ole mitään uutta, vaan kaikki on ihan last season. Kevytuntuvatoppiksen ostin vuosi sitten taitoluistelukisoista Luhdan ständiltä, Filippa K:n neule on niinikään viimesyksyinen, Ilse Jacobsenin kumpparit ja By Malene Birgerin huivi on blogissa jo aiemmin nähty, Zaran farkutkin ovat vanhat. Mutta se kai tässä asussa onkin parasta, että se kuvastaa aidosti vaatekaappini sisältöä ja vapaa-ajan tyyliäni. Yritin kaivella, löytyisikö näitä samoja vaatteita edelleen netistä, ja ainakin Luhdan Roosa-toppista on edelleen Intersportin valikoimissa. Tämä vuoriton kevytuntuvatakki sopii hyvin välikausitakiksi tai sporttisempaan talvimenoon ja on se totta puhuen pujahtanut päälle joskus Suomen kesässäkin. Jacobsenin kumpparit ovat klassikkokamaa ja vaikka ihan identtistä Birgerin huivia ei enää olekaan tarjolla, samantyylinen logokuosinen huivi on ollut valikoimissa lähes joka sesonki. Neuletta ei ole ollut myynnissä viime syksyn jälkeen, mutta linkkaan tähän erään toisen viime syksynä ostamani Filippa K:n neuleen, joka on jo ollut pitempään valikoimissa ja joka olisi yhtä hyvin voinut valikoitua päälleni näihin kuviin. (Ei sisällä mainoslinkkejä.)

Minulle tulee hyvä mieli, kun huomaan hankkineeni vaatteen, joka on mukana vielä seuraavienkin sesonkien mallistoissa. Jotain on suunnittelussa mennyt oikein, kun tuote on selvinnyt karsinnasta päästäkseen vielä toiselle, kolmannelle tai kymmenennelle kierrokselle. Päinvastainen tunne taas seuraa siitä, kun näkee joukoittain ostamaansa puseroa roikkumassa rekissä valtavalla aleprosentilla sesongin päätteeksi.

Minulle tulee hyvä mieli, kun huomaan hankkineeni vaatteen, joka on mukana vielä seuraavienkin sesonkien mallistoissa. Jotain on suunnittelussa mennyt oikein, kun tuote on selvinnyt vielä toiselle, kolmannelle tai kymmenennelle kierrokselle.

Hyvää tiistaipäivää sinne ruutujen taakse! On ollut tosi kiva taas bloggailla, vaikka välillä saattaa tulla viikon, parin taukoja kirjoitteluun. Joskus sitä jää jumiin käsillä olevan julkaisun takia. Esimerkiksi edellistä opiskelupostausta hioin ihan tarpeettoman pitkään, jotenkin tuntui vaikealta kirjoittaa aiheesta kattavasti ja ytimekkäästi. Paljon helpompi on keskittyä tähän hetkeen ja siihen mitä elämässä juuri nyt on meneillään. Eli tällaista tänään, aika tavallista ja siksi juuri niin mukavaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Ei haittaa verkkaisempi postaustahti, aina yhtä mukava lukea kirjoituksiasi.
    Minulta löytyy esim. yksi pellavahame joka on yli 15 vuotta vanha… Ihmettelen kyllä että on edelleen sopiva, ehkä silloin oli tapana ostaa reilumpaa kokoa. Ehkä pitäisi uusia vaatekaappia hieman useammin, mutta toisaalta klassinen vaate ei mene pois muodista… On vielä säilynytkin tosi hyvänä.

    • Ihana kuulla, että vaatekaapista löytyy vanhoja aarteita. Minusta vaatekappaleiden iässä ei ole mitään ongelmaa, jos on säilynyt hyvänä ja mahtuu edelleen päälle. Mun vanhin edelleen käytössä oleva vaatekappale on 1997 ostamani kreppimekko – allekirjoitan kyllä tuon, että silloin koot olivat väljempiä…