Millainen oli lääkiksen kolmosvuosi

Lupasin kirjoitella opiskelukuulumiset viime talvelta. Tästä voisi siis tulla aika pitkä postaus, mutta yritän pitää jutun kompaktina. Moni hyvä lääkisblogi on jo valottanut opintojen kulkua täällä Helsingissä, eikä minun ole tarkoitus yrittää samaa. Heti alkuun on myös todettava, että vaikka opiskelun, osa-aikaisen työn ja perheen yhdistäminen on melkoinen paletti, opiskelun riemu on säilynyt. Aiemmassa postauksessa jo hehkutinkin, että kolmosvuosi oli lääkiksen paras vuosi tähän mennessä, ja odotukset tulevien vuosien suhteen ovat korkealla.

Kolmosvuosi on ollut paras vuosi siksi, että silloin alkoi opintojen kliininen vaihe. Kolmos- ja nelosvuosina kurssimme on jaettu neljään osaan, jotka kiertävät eri järjestyksessä eri erikoisalojen kursseja. Jotkut alat, kuten radiologia, tulevat pieninä annoksina kunkin erikoisalan yhteydessä, ja muitakin pienempiä kursseja juoksutetaan opintojen rinnalla, mutta suurin työ koostuu kulloinkin meneillään olevasta jaksosta. Omalla kohdallani ensimmäiselle klinikkavuodelle osuivat endokrinologian, neurologian ja neurokirurgian, psykiatrian ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien kurssit. Minusta meidän ryhmämme opintojen järjestys on ollut vähän nurinkurinen (tärkeät sisätautien opintojaksot vatsa, sydän ja keuhkot jäivät kaikki nelosvuodelle) mutta minkäs teet, jostain on aloitettava. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin saavat kahden vuoden aikana käydä samat kurssit.

Aivan aluksi oli kuitenkin johdantojakso, jossa opittiin perusasioita hygieniasta, potilaiden tutkimisesta ja sairaalassa toimimisesta. Kerrattiin anatomiaa, tutkittiin kipeää vatsaa ja opittiin auskultoimaan uutuuttaan kiiltävillä stetoskoopeillamme. Harjoiteltiin kulkemista Meilahden sokkeloisissa tunneleissa ja soviteltiin tohkeissamme lääkärintakkia harteille. Kliiniseen vaiheeseen siis kuuluu potilaiden haastattelua ja tutkimista sekä vastaanottojen ja toimenpiteiden seuraamista sairaalaympäristössä, mutta suurin työ tehdään edelleen seminaareissa, ryhmäopetuksissa ja kirjastossa kirjan ääressä. Osaan kursseista liittyy päivystysharjoitteluja ja käytännön harjoitteluviikkoja hajautettuina sairaaloihin eri puolelle Suomea. Lisää käytäntöä opintoihin tuovat loma-aikoina suoritettavat amanuenssipalvelut, joita tutkintoon kuuluu neljän kuukauden edestä.

Liikkeelle lähdettiin endokrinologialla. Tässä opiskeltiin hormonitoimintaan liittyviä sairauksia, esimerkiksi kilpirauhasen ongelmat kuuluvat tähän kategoriaan. Kurssiin kuuluva diabeteksen hoito ja ravitsemus ovat toki jokaisen terveyskeskuslääkärin perustaitoja, mutta endokrinologiaan olisi ehkä ollut luontevampaa paneutua vasta suurempien sisätautiblokkien jälkeen.

Neurologian ja neurokirurgian jaksoa odotin innolla. Neljä viikkoa (ja viikko kirurgialle) tuntui aivan liian lyhyeltä tämän mielenkiintoisen aihepiirin käsittelyyn. Tähän tosin saa tottua klinikassa muutenkin. Erikoisalat ovat pitkälle kehittyneitä tieteenhaaroja, joita pystytään perusopinnoissa käsittelemään vain pintapuolisesti. Tärkeintä on oppia tunnistamaan päivystykselliset hätätilanteet, diagnosoimaan sairaudet, tietää mitä ja miten voi hoitaa itse ja milloin potilas on ohjattava erikoissairaanhoidon piiriin.

Helmikuussa oli edessä psykiatrian jakso. Aiemmin viidennen vuoden opintoihin kuulunut kurssi on minulle tuntemattomasta syystä siirretty kolmos-nelosvuoden kiertoon. Ehkä siksi, että psykiatriset ongelmat tulevat työssä varsin nopeasti vastaan ja meitä opiskelijoita on haluttu valmistaa sitä varten? Vaikka kahtiajaosta psykiatrian ja kehollisten eli somaattisten lääketieteen alojen välillä on pyritty eroon, kurssi erottuu muista klinikan jaksoista, onhan kyse pitkälti ihmisten henkisestä hyvinvoinnista. Monta kohtaamista jäi mieleen tästä kurssista ja psykiatria olisi kenties ala, jossa iästä ja elämänkokemuksesta olisi hyötyä, mutta koen silti, että omat vahvuuteni ovat jossain muualla.

Kevään viimeinen kurssi käsitti neljä erikoisalaa: ortopedian ja traumatologian, käsikirurgian, fysiatrian ja plastiikkakirurgian. Kurssi oli intensiivinen ja aikatauluiltaan tähänastisista vaativin, mutta toisaalta tuki- ja liikuntaelinsairauksia, murtumia ja venähdyksiä selvitellessä oltiin niin ydinasioiden äärellä, ettei motivaatiota tarvinnut erikseen kaivella, vaikka kesälaitumet jo vähän kutittelivat. Ja ennen kuin joku kysyy, plastiikassa ei asennettu implantteja vaan keskityttiin palovammojen ja haavojen hoitoon. Omana toimenpiteenä saimme tehdä luomenpoiston itse rekrytoimallemme uhrille. Kirurgian aloista plastiikka on minusta tähän asti kiinnostavin, mutta erikoistumisen suhteen pelkään, että se juna meni jo…

Harjoittelua tekonivelkirurgialla

Jatkoin toukokuussa vielä ortopedian alalla tekemällä neliviikkoisen amanuenssipalvelun tekonivelleikkauksia avustaen. Amanuenssipalvelua kuuluu opintoihin pakollisena 4 kk, joista yhden on oltava kirurgian alan palvelua, yhden sisätauteja ja yhden terveyskeskuspalvelua, neljäs kuukausi on vapaavalintainen. Näiden suorittamisen voi aloittaa kolmannen vuoden opintojen jälkeen, ja minulla oli tavoitteena saada kirurgian palvelu suoritettua ensimmäisenä kesänäni. Avustajana pääsi seuraamaan tekonivelien tekoa aitiopaikalta. Tehtäväni oli toimia ylimääräisenä käsiparina, pitää raajaa ja instrumentteja oikeassa asennossa huolehtien samalla leikkausalueen siisteydestä. Välillä touhu kävi fyysiseksi, kun lonkkaniveliä otettiin ulos kuopastaan ja laitettiin taas paikoilleen. Aina silloin tällöin opiskelussa tulee tilanteita, joissa tekee mieli nipistää itseään, ja leikkauspöydän äärellä tuli pariin otteeseen mietittyä, mikä tarkkaan ottaen oli se tapahtumaketju, joka oli johtanut tähän tilanteeseen; että minä, sääkarttojen suojassa viihtyvä perheenäiti Vantaalta olin päätynyt leikkaussaliin pitelemään toisen ihmisen jalkaa kainalossani ja imuroimaan toisella kädellä leikkaushaavaa. Kaiken kaikkiaan pidin kuitenkin harjoittelujaksostani valtavasti. Erityiskiitos tulee siitä, että meillä amanuensseilla oli selkeästi määritelty tehtävä, emmekä olleet vain tiellä leikkaussalissa. Jotkut olivat hankkineet kesäksi useammankin amanuenssipaikan, mutta itse jäin opiskeluista lomalle kesäkuun alussa. Perheen kesälomat ajavat vielä tässä vaiheessa työnteon edelle, ja sama pätee todennäköisesti myös ensi kesään.

Erikoistumismörkö

Paljon on kysytty, minkä alan erikoislääkäri minusta tulee. Näistä opinnoista ei tule vielä minkään alan, kuusivuotinen koulutus tähtää yleislääkärin koulutukseen. Valtaosa lääkäreistä erikoistuu kuitenkin jossain vaiheessa peruskoulutuksen jälkeen. Erikoisaloja on yli 50. Olin ajatellut, että kliinisessä vaiheessa minulle varmaankin kirkastuu, mihin haluan mahdollisesti erikoistua. Toistaiseksi näin ei ole käynyt. Alat ovat tuntuneet lähes yhtä lailla kiinnostavilta, joten poissulkutaktiikastakaan ei ole ollut apua. Kevään aikana lietsoin itseni jopa pienimuotoiseen paniikkiin, kun sain päähäni, että mikäli haluan erikoistumaan jollekin suosituista ja kovin kilpailluista aloista (kiitos neurokirurgian jakso ja plastiikkakirurgia), minun on tehtävä ratkaisu saman tien ja ryhdyttävä mieluiten valmistelemaan väitöskirjaa alalta. Kevään ja kesän aikana olen kuitenkin rauhoittunut. Opiskelemaan hakeutuessani ihanteeni on ollut olla hyvä generalisti, siis yleislääkäri. Se on edelleen tavoitteeni. On luonnollista, että klinikkaopetus nostaa esiin erikoistumista, mutta tosiasiassa opintojen tarkoitus on tuottaa taitavia yleislääkäreitä. Hoidan siis ensiksi perusopinnot ja mietin erikoistumista sitten, jos se tulee ajankohtaiseksi. Ehkä tässä jäljellä olevien opiskeluvuosien aikana koen vielä suuren kirkastumisen, ehkä en. Ehkä otan lisensiaatin paperit ja juoksen. Ja niin, tosiaan, yleislääketieteeseenkin voi erikoistua.

Nelosvuosi alkoi elokuun loppupuolella ja syöpä-, veri- ja reumasairauksien kurssi on jo kääntymässä loppusuoralle. Yritän aina välillä päivitellä opiskelukuulumiset tänne, mutta vinkkinä jos kiinnostaa seurailla opiskelujuttuja ja valkotakkiselfieitä, niitä päivittyy useimmin Instagram Storiesiin (ja sieltä ne myös häviävät 24 tunnin kuluessa, kuten pelin henki määrää). Storyjen puolelle on lisäksi suunnitelmissa kysy niin vastaan -sessio opiskeluaiheesta, mutta kommenttiboksi alla kuuntelee toki myös!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *