Työvaatteita lempimerkeiltä

tara-jarmon-blouse-1

Yksi yleisimmistä kysymyksistä työtäni koskien on, hankinko säälähetyksissä käyttämäni vaatteet itse. Kyllä, ja tämä on sekä hauskaa että stressaavaa. Kuinka helppoa olisikaan, jos ammattilainen olisi järjestänyt minulle töihin rekillisen sopivia vaatteita! Toisaalta pidän siitä, että kontrolli pukeutumiseni suhteen on itselläni. Koska hankin työvaatteeni itse, haluan niiden olevan sellaisia, joita voin käyttää siviilissäkin. Ostan siis harvoin vain ”työvaatteita”. Toisaalta kun olen ostoksilla, mietin lähes aina työpukeutumista. Suurinta luksusta onkin se, kun annan itselleni luvan ostaa jotain sellaista, jota en tule käyttämään töissä.

Työuran alussa pukeutuminen tuotti eniten päänvaivaa, ja matkan varrelle on osunut lukuisia nolostuttavia huteja. Viime vuosina olen kuitenkin löytänyt tyylin, joka sekä toimii ruudussa että täsmää henkilökohtaiseen makuuni. Hankinnoissa panostan mielummin laatuun kuin määrään ja voin hyvin käyttää samoja vaatteita vuosikaudet. Tämä on varmaan asia, joka jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä ruutukasvon pukeutumisessa pitäisi olla paljon variaatiota ja vaihtelua; itse haluan elää niin kuin opetan ja näyttää, että määrä ei ole kaiken mittari.

tara-jarmon-blouse-4

Hyvän esiintymisvaatteen tärkein ominaisuus on istuvuus ja se että se näyttää hyvältä joka kulmasta. Tämä sulkee osaltani pois suurimman osan kaupoissa myytävistä jakuista, sillä harva malli istuu lyhytselkäiselle ja pienipoviselle naiselle. Myös monissa mekoissa selän lyhyys tulee vastaan. Kovin kireissä vaatteissa en tunne oloani mukavaksi, vaan hyvä vaate myötäilee vartaloa väljästi olematta kuitenkaan telttamainen.

Lähetysten välissä istun tietokoneen äärellä, joten vaate ei saa olla helposti rypistyvää sorttia. Värit ja kuositkin ovat rajoitetut. Täysin musta tai valkoinen ei toimi ruudussa, ja raitojen ja pienten kuvioiden kanssa täytyy olla tarkkana, sillä ne saattavat aiheuttaa kuvassa epämiellyttävää ”vilinää”. Koska sääkartta on itsessään aika kirjava tausta, käytän mieluiten leikkauksiltaan selkeitä, yksivärisiä vaatteita. No, mukaan mahtuu toki aina poikkeus!

Tämä hiljattain hankkimani Tara Jarmonin pusero täyttää suurimman osan hyvän esiintymisvaatteen kriteereistä. Sovittelin tätä jo viime keväänä, mutten raaskinut ostaa sitä silloin. Nyt kun rekissä oli jäljellä enää oma kokoni, tuli hetki toimia. Puseron materiaali on asetaatti-polyesterikreppiä ja loistava esimerkki siitä, että joskus keinokuitu hakkaa luonnonmateriaalit. Jos pusero olisi silkkiä, se olisi hankala pestä ja todennäköisesti rypistyisi helposti. Tämän voi puolestaan pistää pesukoneeseen (testattu jo kerran), ja koska kreppikankaan sisäpuoli on satiinisidosta, se pysyy oikoisena. Jos haluat nähdä, miten vaate toimii ruudussa, voit kurkata vaikka tämän lyhyen pätkän IG-tililtämme.

tara-jarmon-blouse-3

tara-jarmon-blouse-2

Toinen vaatehankinta syksylle olivat nämä vajaamittaiset Filippa K:n housut. Leveälahkeiseen culottes-muotiin en ole vielä uskaltanut hypätä mukaan, mutta nämä klassisen mallin housut ovat monivuotinen hankinta. Materiaali on ohutta villaa. Korkkarit puolestaan ovat Jimmy Choon Gilbertit ja kaulakoru Swarovskin. Tosin tunnustan, että kun kengät eivät näy kuvassa, olen viime aikoina laiskistunut ja käyttänyt töissäkin lähinnä ballerinoja.

Puhuinko muuten äsken ihan hepreaa asetaateista, krepeistä ja satiinisidoksista? Ompeluharrastajana ne ovat käyneet minulle tutuiksi, mutta olisiko niissä aihetta postaukseen: miten kannattaa vaatekaupoilla katsella materiaaleja?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *